Autonominen hermosto – dysautonomia

Autonominen hermosto osallistuu lähes kaiken elimistön sisäisen tasapainon säätelyyn: verenkiertoon, sykkeeseen, hengitykseen, lämmönsäätelyyn, ruoansulatukseen, vireystilaan ja kykyymme sopeutua fyysiseen ja psyykkiseen kuormitukseen. Sen häiriöt voivat näkyä hyvin monimuotoisina oireina, mutta autonomisen hermoston toimintaa ja erityisesti sen sentraalista säätelyä käsitellään kliinisessä koulutuksessa usein yllättävän vähän.

Autonominen hermosto – dysautonomia -kurssilla rakennetaan käytännönläheinen kokonaiskuva autonomisen hermoston rakenteesta, toiminnasta ja tutkimisesta. Kurssilla ei tarkastella autonomista hermostoa vain sympaattisen ja parasympaattisen järjestelmän kautta, vaan huomio kohdistetaan erityisesti siihen, kuinka keskushermosto ohjaa ja integroi perifeeristä autonomista toimintaa.

Kurssin keskeisenä ajatuksena on ymmärtää, mitä hermosto tarvitsee toimiakseen vakaasti. Tätä lähestytään Fuel – Flow – Input -mallin kautta:

• Fuel – hapen, glukoosin, kaasujenvaihdon ja aineenvaihdunnallisten resurssien saatavuus

• Flow – riittävä ja vakaa verenkierto sekä aivojen perfuusio

• Input – jatkuva sensorinen ja synaptinen aktivaatio, jonka varaan hermoverkostojen toiminta rakentuu

Erityinen painopiste on aivojen verenkierron vakaudessa. Perehdymme barorefleksin, aivojen autoregulaation ja neurovaskulaarisen kytkennän merkitykseen sekä siihen, mitä tapahtuu, kun nämä säätelymekanismit eivät pysty vastaamaan riittävästi esimerkiksi pystyasennon tai muun fysiologisen kuormituksen vaatimuksiin.

Kurssilla käsitellään muun muassa:

Autonomisen hermoston perusteet

• autonomisen hermoston rakenne ja keskeiset tehtävät

• sentraalinen autonominen verkosto ja aivorungon säätelykeskukset

• keskushermoston ja perifeerisen autonomisen hermoston välinen vuorovaikutus

• autonominen säätely osana elimistön homeostaasia ja allostaattista kuormitusta

Dysautonomia

• mitä dysautonomialla tarkoitetaan?

• dysautonomian eri muodot ja jaottelu

• tyypilliset oireet ja kliiniset löydökset

• kuinka autonomisen hermoston häiriöitä voidaan tunnistaa ja tutkia vastaanotolla?

Aivojen perfuusio ja verenkierron säätely

• barorefleksi ja verenpaineen nopea säätely

• aivojen autoregulaatio

• neurovaskulaarinen kytkentä – kuinka verenvirtaus kohdistetaan aktiivisille aivoalueille?

• ortostaattinen kuormitus ja aivojen verenkierron ylläpitäminen

Ortostaattinen intoleranssi ja POTS

• mitä elimistössä tapahtuu siirryttäessä pystyasentoon?

• ortostaattisen intoleranssin mekanismit

• POTS ja sen erilaiset fysiologiset taustamekanismit

• kliininen tutkiminen ja ortostaattiset testit

Laskimopaluu ja kallonsisäinen verenkierto

• laskimopaluun merkitys verenkierron säätelyssä

• aivojen laskimoulosvirtaus

• pään, kaulan ja kehon asennon mahdolliset vaikutukset laskimokiertoon

• kallonsisäisen paineen ja perfuusion välinen yhteys

Hypermobiliteetti ja neuraksiaaliset tekijät

• sidekudoksen ja hypermobiliteetin yhteys autonomisiin oireisiin

• neuraksiaalinen biomekaniikka

• mahdolliset mekaaniset, vaskulaariset ja neurologiset mekanismit dysautonomian taustalla

Hengitys ja autonominen säätely

• hengityksen vaikutus sykkeeseen, verenkiertoon ja autonomiseen toimintaan

• CO₂ merkitys aivojen verenkierrolle

• hengityksen ja barorefleksin välinen yhteys

• hengitysharjoittelun ja biofeedbackin fysiologinen perusta

Neuromodulaatio

• vagushermon transkutaaninen stimulaatio

• trigeminaalihermon transkutaaninen stimulaatio

• autonomiset ja vaskulaariset vaikutusmekanismit

• mitä nykyinen tutkimusnäyttö kertoo näiden menetelmien mahdollisuuksista?

Niska osana autonomista ja vaskulaarista säätelyä

• yläniskan runsas sensorinen informaatio

• cervikaalisten afferenttien yhteydet aivorungon autonomisiin verkostoihin

• niskan mahdollinen vaikutus tasapaino-, trigeminaali- ja autonomisiin järjestelmiin

• vaskulaariset ja sensorimotoriset näkökulmat niskan kliinisessä arvioinnissa

Kenelle koulutus sopii?

Koulutus on suunnattu terveydenhuollon ja kuntoutuksen ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään esimerkiksi huimausta, ortostaattisia oireita, migreeniä, pitkäkestoisia kiputiloja, uupumusta, hypermobiliteettia tai muita monimuotoisia oirekokonaisuuksia, joiden taustalla autonomisen hermoston toiminnalla voi olla merkitystä.

Kurssin tavoitteena ei ole antaa yhtä yksittäistä selitysmallia dysautonomialle, vaan tarjota laaja neurofysiologinen viitekehys, jonka avulla autonomisia oireita voidaan jäsentää, tutkia ja ymmärtää osana koko hermoston toimintaa.

Koulutuksen jälkeen osallistujalla on selkeämpi käsitys siitä, miten autonominen hermosto toimii, kuinka sen toimintaa voidaan kliinisesti arvioida ja miten autonominen, vaskulaarinen, sensorinen ja biomekaaninen säätely liittyvät toisiinsa.