TOIMINNALLINEN NEUROLOGIA -Perusteet

Ihmisen toimintakyky syntyy hermoston eri osien jatkuvasta yhteistyöstä. Liike, tasapaino, aistiminen, autonominen säätely ja kognitiivinen toiminta eivät ole toisistaan irrallisia järjestelmiä, vaan saman verkoston eri ilmenemismuotoja.

Toiminnallisen neurologian perusteet -kurssi rakentaa kokonaiskuvan hermoston toiminnan keskeisistä periaatteista ja toimii johdantona koko KNT-koulutuskokonaisuuteen. Kurssilla tutustutaan siihen, kuinka ihmisen toimintakykyä voidaan tarkastella “neurolinssien läpi”: mitä kliiniset löydökset kertovat hermoston toiminnasta, kuinka eri hermoston tasot vaikuttavat toisiinsa ja miten tätä tietoa voidaan hyödyntää tutkimisessa, hoidossa ja kuntoutuksessa.

Kurssin tarkoituksena ei ole opetella yksittäisiä neuroanatomisia rakenteita irrallisina faktoina, vaan ymmärtää hermostoa toiminnallisena, hierarkkisena ja jatkuvasti mukautuvana kokonaisuutena.

Kurssilla käsitellään muun muassa:

Mitä on toiminnallinen neurologia?

• mitä toiminnallisella neurologialla tarkoitetaan?

• toiminnallisen neurologian keskeiset periaatteet ja viitekehys

• neuroanatomian tarkastelu toiminnan näkökulmasta

• oireiden ja kliinisten löydösten tarkasteleminen hermoston kautta

• poikkitieteellinen lähestymistapa ihmisen toimintakykyyn

• kuinka neurologista ymmärrystä voidaan hyödyntää kuntoutuksessa ilman neurologista sairautta?

Tavoitteena on oppia tarkastelemaan potilasta yksittäisen oireen sijaan laajempana sensorimotorisena, autonomisena ja kognitiivisena kokonaisuutena.

Hermoston hierarkkinen toiminta

Hermoston eri tasot eivät toimi toisistaan riippumatta. Korkeammat järjestelmät säätelevät alempia järjestelmiä ja alempien tasojen sensorinen informaatio puolestaan muodostaa perustan korkeammalle toiminnalle.

Karkeasti tarkasteltuna:

• aistikanavat muodostavat afferentin viestivirran hermostoon, joka vaikuttaa refleksiiviseen sekä kortikaalinen toimintaan

• aivorunko muodostaa suuren osan refleksiivisen ja automaattisen toiminnan perustasta

• pikkuaivot kalibroivat, tahdittavat ja korjaavat hermoston toimintaa

• tyvitumakkeet osallistuvat toiminnan valintaan ja gain-säätelyyn

• kortikaalinen taso on toiminnanohjauksen keskus, joka muodostaa sisäisiä ennustemalleja (skeemoja), säätelee alempien tasojen toimintaa ja tukee tahdonalaista kognitiivista toimintaa

Normaali toimintakyky edellyttää näiden tasojen joustavaa yhteistyötä.

Keskeistä on ymmärtää, ettei hierarkia tarkoita yksinkertaista ylhäältä alas johtavaa komentoketjua, vaan jatkuvaa kaksisuuntaista vuorovaikutusta hermoston eri tasojen välillä.

Kun hermoston hierarkia häiriintyy

Hermosto on poikkeuksellisen mukautuva järjestelmä. Vamman, sairauden tai muun kuormituksen jälkeen se pyrkii ylläpitämään toimintakykyä kompensaation avulla.

Kompensaatio voi olla hyödyllistä, mutta aina hermosto ei kykene palautumaan optimaaliseen toimintamalliin.

Kurssilla käsitellään:

• adaptaatiota

• kompensaatiota

• substituutiota

• neuroplastisuutta

• verkostotoiminnan uudelleenorganisoitumista

• maladaptaatiota

Joissakin tilanteissa hermoston toiminta voi jäädä ikään kuin “lukkiutuneeksi” kompensatoriseen tilaan. Tällöin refleksiivinen ja automaattinen toiminta voi korostua samalla kun korkeampien kortikaalisten järjestelmien joustava kontrolli ja inhibitio heikentyvät.

Kuntoutuksen näkökulmasta tavoitteena on tunnistaa, millä hermoston tasolla poikkeava toiminta ilmenee, normalisoida mahdollisuuksien mukaan refleksiivistä pohjatoimintaa ja rakentaa tämän päälle uudelleen tarkoituksenmukaista kortikaalista kontrollia, kehon hahmotusta ja motorista skeemaa.

Sensorinen input – hermoston toiminnan rakennusaine

Hermosto tarvitsee jatkuvasti sensorista informaatiota toimintansa ohjaamiseen.

Kurssilla tarkastellaan sensorisen inputin merkitystä refleksiivisellä sekä kortikaalisella tasolla kolmen keskeisen sensorisen järjestelmän kautta:

• vestibulaarinen järjestelmä

• proprioseptiivinen ja somatosensorinen järjestelmä

• visuaalinen järjestelmä

Hermosto yhdistää jatkuvasti näistä järjestelmistä tulevaa informaatiota muodostaakseen käsityksen kehon asennosta, liikkeestä ja suhteesta ympäristöön sekä painovoimaan.

Sensorinen input ei siis ole vain informaatiota, jonka aivot passiivisesti vastaanottavat – se on aktiivinen osa hermoston toimintaa ja mukautumista. Tavoitteena on ymmärtää sensorisen ja motorisen toiminnan muodostavan jatkuvan palautesilmukan, jossa aistiminen vaikuttaa liikkeeseen ja liike puolestaan muuttaa seuraavaa sensorista informaatiota.

Toiminnallinen tutkiminen

Kurssilla neurofysiologia yhdistetään käytännön kliiniseen tutkimiseen.

Tavoitteena on oppia tarkastelemaan erilaisia löydöksiä osana laajempaa hermoston toimintaa eikä irrallisina testituloksina.

Tutkimisessa tarkastellaan muun muassa:

• refleksitoimintaa

• tasapainoa ja posturaalista kontrollia

• silmänliikkeitä

• sensorista toimintaa

• motorista kontrollia

• kortikaalista inhibitorista toimintaa

Yksittäisen testin sijaan olennaista on oppia tunnistamaan löydösten välisiä yhteyksiä ja muodostamaan niiden perusteella toiminnallinen hypoteesi.

Terapian vaiheet ja tavoitteet

Toiminnallisessa kuntoutuksessa ei ole tarkoitus vain löytää poikkeavaa toimintaa, vaan ymmärtää, kuinka siihen voidaan vaikuttaa tarkoituksenmukaisesti.

Kurssilla tarkastellaan terapian etenemistä esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

• mikä toiminta tulisi ensin stabiloida?

• mitä järjestelmää voidaan turvallisesti haastaa?

• milloin tarvitaan kompensaatiota tai substituutiota?

• milloin voidaan edetä korkeampien toimintojen harjoitteluun?

• kuinka harjoittelun kuormitusta voidaan progressiivisesti lisätä?

• kuinka muutosta voidaan arvioida uudelleentestauksen avulla?

Hoito- ja kuntoutusmenetelmät

Kurssilla tutustutaan erilaisiin tapoihin vaikuttaa hermoston toimintaan.

Näitä voivat olla esimerkiksi:

• sensorinen stimulaatio

• tasapaino- ja vestibulaarinen harjoittelu

• proprioseptiivinen harjoittelu

• silmänliikeharjoittelu

• motorisen kontrollin harjoittelu

• hengityksen hyödyntäminen

• manuaaliset menetelmät sensorisen inputin muokkaajina

• hermostimulaatio

• kognitiivisen ja motorisen kuormituksen yhdistäminen

Menetelmiä ei tarkastella irrallisina tekniikoina, vaan osana sitä kysymystä, mitä hermoston toimintaa halutaan muuttaa ja miksi juuri kyseinen ärsyke voisi siihen vaikuttaa.

Kenelle koulutus sopii?

Koulutus on suunnattu terveydenhuollon ja kuntoutuksen ammattilaisille, jotka haluavat ymmärtää hermoston toimintaa nykyistä laajemmasta ja käytännönläheisemmästä näkökulmasta.

Kurssi soveltuu erityisesti fysioterapeuteille, osteopaateille, naprapaateille, kiropraktikoille, hierojille ja muille kuntoutuksen ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään esimerkiksi kipua, huimausta, tasapainovaikeuksia, liikkeen kontrollin ongelmia, pitkittyneitä oireita tai neurologisten vammojen jälkitiloja.

Aikaisempaa syvällistä neurologian osaamista ei tarvita. Kurssin tarkoituksena on rakentaa yhteinen toiminnallinen viitekehys, jonka päälle koulutuskokonaisuuden myöhemmät aiheet voidaan rakentaa.

Kurssin tavoitteena on, että osallistuja oppii näkemään yksittäisten oireiden ja testien taakse ja muodostamaan kokonaiskuvan siitä, miten hermoston eri tasot, sensorinen informaatio, verenkierto, refleksit, motorinen kontrolli ja adaptaatio yhdessä vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn.

Koulutuksen jälkeen osallistujalla on selkeämpi käsitys siitä, miten hermoston toimintaa voidaan arvioida “neurolinssien läpi”, kuinka toiminnallinen hypoteesi muodostetaan ja kuinka tutkimuslöydöksiä voidaan hyödyntää yksilöllisen hoidon ja kuntoutuksen suunnittelussa.